Leikola laajentaisi ja madaltaisi hyvitysmaksua

Hyvitysmaksuihin ehdotetaan merkittävää alennusta, mutta maksu laajenisi muuallekin kuin kopiointilaitteisiin. Nykyisin hyvitysmaksua ei ole edes kaikissa kopiointivälineissä.

Ratkaisuneuvottelijaksi nimetty Markus Leikola luovutti torstaina kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäelle (vas.) ehdotuksensa yksityisen kopioinnin hyvitysmaksujärjestelmän uudistamiseksi.

Ehdotus sisältää useita syvällekäyviä muutoksia hyvitysmaksusysteemiin. Luovan alan järjestöt eivät ole toistaiseksi kommentoineet esitystä, haluten ensin tutustua siihen huolella. Laite- ja mediala ovat sensijaan jo arvostelleet esitystä.

Pienempi mutta laajempi

Ehdotettu hyvitysmaksu olisi 0,5–1 prosenttia laitteiden ja palvelujen hinnasta. Maksu laajennettaisiin laitteiden ja tallennusalustojen lisäksi pilvisisältö- ja tallennuspalveluihin sekä kuluttajille maksullisesti tarjottaviin sisältötuotteisiin ja -palveluihin.

Leikolan mietintö sisältää liitteinä myös kaksi edellisen selvitysmiehen Arne Wessbergin esityksessä mukana ollutta mallia eli budjettirahoitusmallin ja Yle-vero/rahastomallin. Kolmatta Wessbergin mallia, eli laitemaksun alan laajennusta, liitteenä ei ole.

Hallitusohjelma lupaa, että hyvitysmaksu uudistetaan siten että se turvaa luovan alan taloudellisia edellytyksiä nopean teknologisen kehityksen olosuhteissa.

Uudistus jatkuu lausuntokierroksella, jonka jälkeen Arhinmäki päättää mahdollisen lainsäädäntöehdotuksen valmistelusta.

Mitä se tuottaisi ja kenelle?

Vaikka Leikolan mallissa maksua kerättäisiin selvästi nykyistä laajemmin, Leikola ei lupaa sen tuovan mitään jackpottia tekijöille. Euromäärä palautuisi viime vuosien keskiarvon tasolle. Tiedotustilaisuudessa Leikola kertoi, ettei tarkkaa laskelmaa ole, mutta mittaluokkana olisi kymmenisen miljoonaa.

Tämän lisäksi Leikola ehdottaa siirrettäväksi ulkomaisten tallennusvälineiden verkkokauppaostosten alv-tuloista non 2,5 miljoonaa OKM:lle, rahoittamaan luovan alan edistämiskeskuksia. Nykyisin nämä rahoitetaan pitkälti hyvitysmaksutuloilla. Ne ovat saaneet noin 40 % hyvitysmaksukertymästä, eli 2,5 – 6 miljoonaa euroa.

Leikola laajentaisi hyvitysmaksun saajien joukkoa nykyisestään. Lisäksi maksua kerättäisiin myös sisältötuotteiden hinnassa, jolloin sisältötuotteiden myyntituloakin kiertäisi hyvitysmaksun kautta sisältöalalle.

Arhinmäen esitys olisi tuonut yli 15 miljoonaa

Edellämainituista syistä on vaikea arvioida, mikä olisi uudistuksen nettovaikutus nykyisille hyvitysmaksun saajille.

Vertailukohtana kerrottakoon, että hyvitysmaksun arvioidaan tuottavan tänä vuonna tuottavan vajaan 8 miljoonaa euroa.

Vaikka Suomessa on laitemaksujärjestelmä, hyvitysmaksua kerätään pienestä osasta kopiointivälineiden kauppaa. Ministeri Arhinmäki esitti vuoden 2011 lopulla, että tätä osuutta olisi laajennettu. Se olisi nostanut tuoton yli 15 miljoonaan euroon.

Esitys kuitenkin kaatui. Muut hallituspuolueet tahtoivat odottaa hyvitysmaksun uudistushanketta, ennenkuin merkittäviä muutoksia tehtäisiin.

Hyvitysmaksulla korvataan kotikopiointia

Yksityisen kopioinnin hyvitysmaksulla hyvitetään tekijänoikeudella suojattujen teosten tekijöille ja muille oikeudenhaltijoille sitä, että teoksia ja muita suojattuja aineistoja kopioidaan yksityiseen käyttöön tekijänoikeuslaissa säädetyn rajoituksen nojalla.

Yksityisen kopioinnin hyvitys perustuu EU-direktiiviin, mutta sen toteutustapa on kansallisesti järjestettävissä. Direktiivin mukaan asia pitää hyvittää tekijöille, tai muuten yksityistä kopiointia ei saa EU-maassa sallia.

Nykyisin hyvitys kerätään tallennusalustoista ja -laitteista, joihin teos voidaan tallentaa ja joita merkittävässä määrin käytetään lailliseen yksityiseen kopiointiin.

Valtioneuvoston asetuksella säädetään, mitkä laitteet kuuluvat yksityisen kopioinnin hyvitysmaksun piiriin ja mikä on maksun suuruus. Tekijät ovat arvostelleet sitä, että maksua kerätään liian pienestä osasta kopiointivälineitä.

Viime hallituskaudella maksutulo puolittui

Tehtyjen selvitysten mukaan kansalaisten laillisen kotikopioinnin arvo liikkuu miljardiluokassa. Siihen nähden viime vuosina kertynyt hyvitysmaksu (6,5 – 15,2 miljoonaa) on hyvin pieni.

Hyvitysmaksun tuotto perustuu nykyisin täysin siihen, minkä laitteiden hinnassa sitä on ja minkä verran näitä laitteita myydään.

Maksua ei ole uusien, eniten myytyjen kopiointivälineiden hinnassa. Kuluttajat ostavat nykyisin musiikkikännyköitä ja tabletteja, mp3-soittimien ja C-kasettien sijaan. Tämän vuoksi hyvitysmaksutulo puolittui viime hallituskaudella.

Hyvitysmaksullisten kopiointilaitteiden myynti romahti muutamassa vuodessa alle puoleen entisestä. Samaan aikaan hyvitysmaksuttomien kopiointivälineiden kauppa kasvoi noin 50 miljoonalla eurolla.

Vaikka laillinen kopiointi ei vähentynyt, hyvitys romahti. Tämä olisi voitu välttää, jos hyvitysmaksu olisi seurannut teknistä kehitystä ja maksun kohteena olevaa laitekantaa olisi asianmukaisesti päivitetty.

Irti laitemaksusta?

Leikolan kolmipistemali laajentaisi hyvitysmaksun myös laitekaupan ulkopuolelle, pilvipalveluihin sekä media- ja sisältökauppaan. Tämä olisi suuri periaatteellinen muutos, jonka muunmuassa Viestinnän keskusliitto jo torjui.

Viime vuosina hyvitysmaksua ei ole kerätty edes suurimmasta osasta kopiointilaitteita. Kun kopiointiin käytettäviä laitteita myydään noin 800 miljoonalla eurolla vuodessa, hyvitysmaksua kerätään runsaan 50 miljoonan euron laitekaupasta. Hyvitysmaksu kohdistuu siis vain 6 prosenttiin kopiointivälineiden kaupasta. Ei siis ole ihme, ettei maksua kerry riittävästi.

Maksun piirissä ovat c-kasetit, tallennettavat cdr- ja dvdr-levykkeet, tallentava digiboksi, ulkoiset kovalevyt ja mp3-soitin. Maksun ulkopuolella ovat muun muassa musiikkipuhelin, tabletti, läppäri, USB-muistitikku ja pöytätietokone.

Merkittävä etu kuluttajalle

Yksityisen kopioinnin salliva säädös on merkittävä rajoitus tekijöiden ja luovan alan yrittäjien oikeuksiin. Samalla se on merkittävä etu kuluttajille. Kuluttaja voi hankkia sisältötuotteita ostamisen sijasta kopioimalla sekä monistaa ostamiaan sisältötuotteita itselleen ja ystävilleen.

Se on myös tarkkarajainen, eikä se ulotu kaikkeen tekijänoikeuslain suojaamaan omaisuuteen. Esimerkiksi tietokone-ohjelmia se ei koske.

Omistamaansa tietokoneohjelmaa kuluttaja ei saa kopioida edes omalle läppärilleen, ellei ostettu lisenssi sitä erikseen salli. Cd-levyn sensijaan saa lainata kaveriltaan ja – ihan laillisesti – tehdä siitä yhteensä 3-4 kopioita, itselleen ja lähimmälle tuttavapiirille.

Tämä etu on niin suuri, että sen saa direktiivin mukaan sallia vain sillä edellytyksellä, että jäsenmaa järjestää siitä tekijöille kohtuullisen hyvityksen.