Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluiden lisensiointi – yhteistyöllä tuloksia

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluita koskeva sopimuslisenssisäännös (25 l §) tuli voimaan 1.6.2015. Samassa yhteydessä muutettiin useita muitakin tekijänoikeuslain säädöksiä.

Muun muassa verkkopiratismin torjumiseen tarkoitetut keskeyttämismääräyspykälät (60 c ja 60 d §) edustavat uutta lainsäädäntöä.

Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluiden lisensiointi aloitettiin 1.7.2015. Ennen lisensioinnin aloittamista moni asia piti hoitaa kuntoon. Näihin kuuluivat sopimus lisensioivien tekijänoikeusjärjestöjen välillä (Kopiosto, Gramex, Teosto ja Tuotos), sopimus lisensioivien järjestöjen ja verkkotallennuspalveluja tarjoavien operaattoreiden välillä sekä opetus- ja kulttuuriministeriön hyväksymispäätökset mainituille järjestöille.

Kesän 2015 kynnyksellä tekijänoikeusjärjestöt sopivat, että Kopiosto toimii oikeudenhaltijoiden yhteisenä luukkuna eli palvelupisteenä suhteessa palveluntarjoajiin. Yhden luukun periaatetta korostettiin myös lain valmistelun ja päätöksenteon aikana. Operaattoreiden, jotka maksavat kuluttaja-asiakkaiden puolesta sovitun hinnaston mukaisen maksun tallentamiseen liittyvistä oikeuksista, kannalta yksi palvelupiste laskutus- ja raportointiasioissa on paras ja käytännöllisin ratkaisu.

Verkkotallennuspalveluita koskevan sopimuslisenssisäännöksen syntyhistoria on poikkeuksellista suomalaisessa tekijänoikeuslainsäädännössä. Poikkeuksellisen asiasta tekee se, että eri osapuolet, tekijänoikeusjärjestöt, operaattorit ja lähettäjäyritykset, löysivät asiassa yhteisen tahtotilan muutamia vuosia sitten. Tahtotila hiottiin siihen muotoon, että se voitiin yhdessä esitellä opetus- ja kulttuuriministeriölle lainsäädäntöä valmistelevana viranomaisena. Ilman osapuolten yhteistä näkemystä ja tahtotilaa aloite ei todennäköisesti olisi edennyt ministeriössä lainvalmisteluun.

Tämä lainsäädäntöaloite ja sen kaikkia osapuolia tyydyttävä ratkaisu on hyvä osoitus siitä, mitä yhteistyöllä voidaan saavuttaa. Jos aloite ministeriölle olisi tullut esimerkiksi yksinomaan tekijänoikeusjärjestöiltä, olisi sitä ollut todennäköisesti huomattavasti vaikeampi viedä eteenpäin poliittisesti. Televisio-ohjelmien verkkotallennuspalveluita koskeva säännös toimii oivana esimerkkinä yhteistyön voimasta ja sitä kautta saavutettavista tuloksista. Toisaalta koko prosessi osoittaa myös sen, miten raskasta nykyisten sektorikohtaisten sopimuslisenssisäännösten kanssa toimiminen on. Yleisen sopimuslisenssisäännöksen – jos tekijänoikeuslaissa olisi sellainen – avulla ratkaisut uusiin lisensiointitarpeisiin voitaisiin saavuttaa selkeästi nopeammin ja kustannustehokkaammin.

Valtteri Niiranen
Valtteri Niiranen

Kirjoittaja on Tekijänoikeusjärjestö Kopiosto ry:n toimitusjohtaja