Taidemusiikki ei tuo pikavoittoja

Orkesterisävellyksen matka kantaesityksestä konserttien vakio-ohjelmistoon on usein vuosikymmeniä kestävä prosessi. Kantaohjelmistoon pääsy vaatii paitsi itse teokselta riittävää omaperäisyyttä ja esittävien taiteilijoiden kiinnostumista myös huolella tehtyjä nuotti- ja esitysmateriaaleja, teoksen markkinointia, jatkuvaa säveltäjäpromootiota sekä toimivia kontakteja esittäviin taiteilijoihin ja orkestereihin.

Kun teosta parhaimmillaankin esitetään vain muutamia kertoja vuodessa, taidemusiikki edellyttää kustantajaltaan pitkäjänteisyyttä ja lujaa uskoa teosten tulevaisuuteen. Säveltäjien promovointiin ja esitysmateriaalien tuottamiseen investoidut varat palautuvat takaisin kustantajalle hitaasti jos ollenkaan, mutta onneksi – mikäli teos onnistuu pääsemään osaksi kantarepertoaaria – teosten elinkaarikin on pitkä.

Vaikka taidemusiikki ja sen kustantaminen ovat toistaiseksi säästyneet ääniteteollisuutta ravistelleelta musiikkimarkkinoiden dramaattiselta muutokselta, on tarjonta tälläkin sektorilla siirtymässä kovaa vauhtia verkkoon. Useat, toinen toistaan hienommat live-konsertteja tarjoavat verkkopalvelut antavat mahdollisuuden seurata maailman huippuorkestereiden ja kapellimestareiden työskentelyä Berliinin filharmonikoista kotoiseen Radion sinfoniaorkesteriin, ja äänitteiden streaming-palvelut tarjoavat loputtoman musiikkitarjonnan myös taidemusiikin ystäville.

Kaikessa hienoudessaankin nämä palvelut ovat vinouttaneet tulonjakoa. Arvoketjun alkupää – varsinaisen sisällön tuottaja eli teoksen säveltäjä ja siten myös kustantaja – jäävät helposti vaille korvausta, ja ketjun loppupää, verkko-operaattori ja kulloisenkin digitaalisen palvelun tarjoaja, keräävät käytännössä koko potin.

Monien lisensoitujen palveluntarjoajien kuten Spotifyn ja Apple Musicin tilityskäytännöt ovat epäreiluja taidemusiikin säveltäjiä ja kustantajia kohtaan: kolmen minuutin kappale tuottaa samanarvoisen tilityksen kuin vaikkapa yksiosaisen, puoli tuntia kestävän sinfonian tai konserton kuuntelu. Sama epäkohta koskee monia muitakin musiikin lajeja, esimerkiksi jazzia ja maailmanmusiikkia. Kustantajien kansainvälinen järjestö ICMP on kiinnittänyt asiaan huomiota, ja toivottava on, että epäkohta tulee korjatuksi nyt, kun EU:ssa laaditaan digitaalisille sisämarkkinoille reiluja pelisääntöjä.

Ari Nieminen

Kirjoittaja on Fennica Gehrman Oy:n kustannuspäällikkö ja Suomen Musiikkikustantajat ry:n varapuheenjohtaja.

Kuva: Juha Törmälä