Musiikintekijyyden muutos alkaa ruohonjuuritasolta

Taideaineita opitaan itse tehden: kuvataidetunneilla ilmaistaan kuvin ja muodoin; äidinkieli ja kirjallisuus -tunneilla kirjoitetaan, ohjataan ja näytellään; musiikkitunneilla soitetaan, lauletaan ja sävelletään.

Peruskouluissa ja musiikkiopistoissa on tekeillä musiikintekijyyden muutos. Kouluissa vuonna 2016 käyttöön otetussa perusopetuksen opetussuunnitelmassa säveltäminen on otettu kantavaksi osaksi musiikin opetussuunnitelmaa. Peruskoulujen opetussuunnitelmaan kuuluu säveltäminen aivan ensiluokilta alkaen ja lähtökohtaisesti katsotaan, että jokainen oppilas voi ja saa säveltää. Yläkoulussa ja lukiossa säveltäminen ja sovittaminen ovat jo keskeinen osa musiikinopetusta. Vuosiluokilla 1-9 perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa musiikin kohdalla mainitaan: ”Oppilaiden ajattelua ja oivalluskykyä kehitetään tarjoamalla säännöllisesti mahdollisuuksia äänen ja musiikin parissa toimimiseen, säveltämiseen sekä muuhun luovaan tuottamiseen.” Lukion musiikkitunneilla oppilas oppii ilmaisemaan itseään musiikillisesti laulaen, soittaen ja säveltäen.

Säveltäjyyden jäljillä – Musiikintekijät tulevaisuuden koulussa (Ahola & Partti 2016) tuulettaa perinteisiä asenteita musiikin tekijyyttä kohtaan ja haluaa madaltaa kynnystä säveltää. Sävellystä lähestytään toimintana, jonka tulisi olla jokaisen ulottuvilla. Kouluissa säveltäminen pohjautuu pitkälti improvisointiin ja yhdessä tekemiseen. Myytti yksinäisestä nerosta jää Ainolaan viimeistään siinä vaiheessa, kun tehdään biisejä co-writing -tyylillä: yksi pienryhmä säveltää melodian, toinen soinnut, kolmas kompin ja neljäs sanoittaa. Biisi ja tekijyys on pilkottu osatekijöihin.

Uudistustyötä tehdään myös musiikkioppilaitoksissa, joissa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman päivitys on tekeillä parhaillaan. Opetussuunnitelmaluonnoksissa mainitaan: ”Opetuksen tavoitteena kannustaa oppilasta toteuttamaan teoksissa improvisoituja ja itse sovitettuja osuuksia ja säveltämään omaa musiikkia”. Sävellysopintoihin ovat yleensä itseohjautuvasti hakeutuneet oppilaat, jotka osoittavat poikkeuksellista kiinnostusta ja lahjakkuutta säveltämistä kohtaan. Jatkossa säveltäminen tulee tavoittamaan jokaisen musiikkiopiston opiskelijan solistisen instrumenttiopetuksen ja musiikin hahmotusaineiden ryhmäopetuksen kautta. Opetussuunnitelman uudistuksen myötä säveltäminen saatetaan entistä kiinteämmin myös yksilön harrastamisen pariin; säveltäminen voi olla elinikäinen harrastus siinä missä kitaransoitto, kuvataide, arkkitehtuuri, valokuvaus tai kirjallisuus.

Säveltäminen on tähän asti käsitetty ennen kaikkea ammattilaisten työnä, luovuutena suurella L-kirjaimella. Uudet opetussuunnitelmat arkipäiväistävät säveltämisen osaksi yleistä musikaalisuutta, pienen l-kirjaimen ilmaisua. Vielä 80-luvulla sana sävellys korvattiin termillä musiikillinen keksintä. Pientä varovaisuutta sanan säveltäminen käyttöön liittyy edelleen. Usein näkee käytettävän eri yhteyksissä termiä musiikintekeminen, jolla ilmeisesti viitataan genrevapaaseen säveltämiseen ryhmässä tai yksilönä. Kuka voi käyttää musiikintekemisestään verbiä säveltää? Pienen l-kirjaimen sävellystä voi harrastaa siinä missä kuvataidetta tai kitaransoittoa. Vaikka mystifiointi säveltämisen ympäriltä hälvenee, säveltäjän ammattinimike silti on ja pysyy säveltäjänä.

Säveltämisen arkipäiväistymisellä ja ruohonjuuritasolla tapahtuvalla musiikintekijyyden muutoksella on monitahoiset ja kauaskantoiset seuraukset. Epäilemättä sillä on vaikutusta myös säveltäjien sukupuolijakaumaan. 1900-luvun alussa naiset olivat kaikilla taidealoilla kuriositeetti. Taidealojen naisistuminen tapahtui viime vuosisadan aikana, mutta säveltäjät putosivat kehityksen kelkasta. Esimerkiksi Kirjailijaliiton jäsenistä 49,9 % on miehiä ja 50,1 % naisia. Suomen säveltäjien jäsenistä 89 % on miehiä ja 11 % naisia. Säveltäminen ei ole vain suurmiesten työtä. Ketään ei voi pakottaa säveltämään, mutta sitkeänä elänyt suurmiesmyytti on varmasti osaltaan vähentänyt erityisesti tyttöjen kiinnostusta tarttua sävellystyöhön. Assosiaatio suurmiehestä toimimassa luonnon välikappaleena väistyy oman tekemisen myötä. Koulujen musiikkitunneilla tapahtuva säveltäminen tasa-arvoistaa kaikki lapset säveltämään ja edelleen kipinän saaneet nuoret voivat syventää osaamistaan musiikkiopistojen tarjoamissa sävellysopinnoissa, joissa on mahdollista oppia mm. taidemusiikin säveltämisen työkaluja aina nuotinkirjoituksesta musiikin käsitteisiin, rakenteisiin ja soitintuntemukseen. Säveltämisen tekijyyden murros voi hitaasti mutta määrätietoisesti tasoittaa myös säveltäjien ammattikunnan sukupuolijakaumaa.

Minna Leinonen

Kirjoittaja on suomalainen säveltäjä ja Suomen Säveltäjät ry:n hallituksen jäsen.

Kuva: Heikki Tuuli