Musiikkia tehdään säveltämällä, sanoittamalla ja sovittamalla. Tämän jälkeen se on esitettävissä, äänitettävissä, tuotettavissa, kuunneltavissa, myytävissä, arvioitavissa ja niin edelleen.
Musiikintekijä ei kuitenkaan koskaan työpäivää aloittaessaan tiedä, tuleeko saamaan aherruksestaan rahallista korvausta, ja hyvin harvoin hän aloittaa työpäivänsä esimerkiksi lukemalla työtilausta – ainakaan rahallista korvausta sisältävää.
Musiikintekijä elää tekijänoikeuskorvauksista, joita hän saa pääasiassa Teostosta. Näitä korvauksia hän saa vain, jos hänen tekemäänsä musiikkia esitetään. Tekijä saa myös tekijänoikeuskorvauksina osuutensa äänitteiden myynnistä.
Digitaalisen kehityksen myötä julkaisuvauhti on kiihtynyt. On äärimmäisen tärkeää, että digitaalinen musiikkijulkaisua tehtäessä sen mukana seuraa ns. metadata. Ilman metadatatietoja teoksen esittämisestä kerääntyneitä korvauksia ei voida suunnata oikeille oikeudenomistajille.
Tekijänoikeuskorvauksia verotetaan kuten palkkatuloa. Korvauksista ei kuitenkaan kerry eläkettä, sairauspäivärahaa eikä vanhempainrahaa kuten palkkatuloista. Ne eivät myöskään kerrytä ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan työssäoloehtoa. Tekijänoikeuskorvaukset otetaan kylläkin huomioon työttömyysetuutta vähentävinä tuloina.
Musiikintekijä on suurelle yleisölle usein tuntematon, koska häntä ei nähdä parrasvaloissa. Tekijä ei välttämättä esiinny tai levytä itse ollenkaan, eikä hänellä tällaisessa tapauksessa ole levy-yhtiön kanssa sopimusta. Suuri yleisö onkin harmittavan tietämätön musiikintekijöiden ammattikunnasta, joka luo sen musiikin, jota artistit ja muusikot esittävät ja äänitteille tallentavat.
Ajatellaanpa hetki maailma ilman musiikkia. Tai tulevaisuuden maailma ilman tänään, huomenna ja ylihuomenna syntyvää uutta musiikkia.
”Ilman lauluntekijöitä koko muu sirkus on turhaa. Meistä kaikki lähtee.”
Laulaja- lauluntekijä J. Karjalainen, Selvis 1/2013