Laadulla Suomi ja tuottavuus nousuun

Niin kovasti kun Suomen taloudelle ja tuottavuudelle toivoisi hyppäystä ylöspäin, kulttuuri- ja sisältöaloilta katsottuna hallituksen lääkkeet Suomen nousuun saamiseksi vaikuttavat valitettavasti menneen talven lumilta.

Työkulttuuri vaikkapa musiikkialalla on kovin kaukana perusteollisuuden mainstreamista. Työaikapohjaisilla lääkkeillä voi musiikin esittäjien työelämässä saavuttaa lähinnä hämmennystä ja lievää mielipahaa, eikä työnantajakaan oikein pääse niistä hyötymään. Konsertit ja harjoitukset ovat juuri sen mittaisia kuin niiden kannattaa olla, vaikka työajasta säädettäisiin mitä. Työtä ei tule lisää jos työaikaa lisätään, eikä kenenkään kannata notkua missään tätä tilannetta lisääntyneellä työajalla todistamassa.

Sunnuntaikorvaukset ovat toki sääntökirjassa vielä olemassa, mutta siellä missä niillä vielä voisi olla merkitystä, ne on useimmiten jo vaihdettu ”vapaa-ajaksi”, joka saattaisi olla vapaata muutenkin. Musiikin vapaalla kentällä on jo kauan sitten saatu käyttöön kaikki mahdollinen jousto, kun kukaan ei odotakaan tekevänsä työtä silloin kun sitä ei ole, ja kun sitä on, yksikään keikka ei jää tekemättä. Siinä missä työelämässä yleisemmin kipuillaan muutoksen edessä, muutos on monilla luovien alojen sektoreilla tapahtunut kauan sitten.

Enemmän työmarkkinakuohunnassa taitaa olla kyse muusta kuin työajasta tai työehdoista. Hallitus ja keskusjärjestöt ottavat mittaa toisistaan, ja sillä voi olla kauaskantoisia seurauksia Suomelle. Mittelö ei ole toki ensimmäinen, mutta ilmassa on myös merkkejä, joiden vuoksi toivoisi todella, että nyt pistettäisiin jäitä hattuun. Ettei nyt sössittäisi loppujakin Suomen mahdollisuuksia.

Markkinaehtoisessa toiminnassa, jota pääministerikin lähtökohdiltaan edustaa, tavoitteita voi aina asettaa, mutta kaikki tietävät, että neuvotteluissa joutuu yleensä tyytymään vähän vähempään. Jos tavoite on viisi prosenttia, ihan rutiininomaisella suomalaisella (avoimesti tai muuten vaan) keskitetyllä sopimuskierroksella voisi nykyoloissa saavuttaa luokkaa 3–4 prosenttia, kun palkkamaltti saataisiin pysymään. Ja tässä talousahdingossa se hyvin todennäköisesti pysyisi. Millaisia uhrauksia kannattaa tehdä tai riskejä ottaa 1–2 prosentin tuottavuusmarginaalin takia, jota ei kuitenkaan käytännössä täysimääräisenä saavutettaisi?

Luovilla aloilla on kaikille selvää, että laatu tuo tulosta. Sen tekemiseen ei yleensä tarvita lisää työaikaa vaan kannustavaa ja mielekästä työn järjestämistä ja motivointia sekä yksilöiden ja ryhmien luovuuden esiin saamista ja valjastamista. Kekseliäisyyttä, avoimuutta uudelle ja rohkeutta. Kun pöly taas joskus (ja mielellään melko pian) laskeutuu, toivottavasti päästään rauhassa keskittymään luovaan työhön.