Kansainvälisty tai kuole – eläköön Suomen peliala!

Videopeliala ja monet muutkin viihteen ja kulttuurin alat kansainvälistyvät huikealla vauhdilla. Tai niihin liittyvä bisnes kansainvälistyy. Monet sisällöt tehdään yhä kansallisella tasolla, mutta lopputulokset myydään kansainvälisillä markkinoilla – ainakin ne, jotka myydään kuluttajille digimuodossa.

Videopelit ovat siinä mielessä erilaisia kuin musiikki, elokuvat ja kirjat, että jälkimmäisten kielellinen ja kulttuurillinen identiteetti säilyy usein kansallisella tasolla. Aika harva suomenkielinen musiikkialbumi, elokuva tai kirja on koskaan saavuttanut kansainvälistä menestystä eikä sitä ole usein tavoiteltukaan. Videopelit ovat sen sijaan luonnostaan kansainvälisiä ja digitaalisia, joten ne ovat useimmissa tapauksissa sisältönsä puolesta sellaisenaan valmiita maailmanvalloitukseen.

Videopelien myydyimpien pelien listat ovat lähes identtisiä länsimaiden kesken. Suomessa poikkeuksellisen suosittuja ovat jääkiekko ja ralli, mutta muuten suomalaiset pelaavat käytännössä samoja pelejä kuin länsieurooppalaiset kilpakumppaninsa. Tämä länsimainen tasapäistyminen on videopelien tekijöille upea mahdollisuus, koska yhteisiltä pelimarkkinoilta on mahdollista kääriä huomattavasti suuremmat voitot kuin yrittää maailmanvalloitusta yksi maa kerrallaan.

Huonojakin puolia kansainvälistymisestä löytyy. Niitä ovat ainakin entistä kovempi kilpailu kaikkien tekijöiden kesken pelikentän kasvaessa, bisneksen keskittyminen yhä suuremmille pelureille ja sisältöjen kansallisen kulttuurin köyhtyminen. Vai oletteko viime aikoina nähneet Star Warsin ja Call of Dutyn rinnalla suomalaisesta kulttuurista ponnistavia isoja pelisankareita? Jos Angry Birds lasketaan kansalliseksi kulttuuriksi, niin se lienee poikkeus sääntöön, vaikka ei niissä linnuissakaan mitään varsinaista suomalaista leimaa ole.

Mitä tulee pelibisneksen keskittymiseen, niin suuret pelijulkaisijat ovat jo pitkään hallinneet perinteisempää videopelimarkkinaa. Pelaajille puolestaan pelit myydään yhä useammin kansainvälisten vähittäismyyntiketjujen kautta. Lisäksi pelikonsolivalmistajien omat latauskaupat ovat nopeasti dominoimassa digimarkkinat.

Sama keskittyminen on käynnissä myös mobiili- ja pc-pelien puolella. Yhä useampi pelikehittäjä myy pelinsä isomman julkaisijan kautta eikä suoraan jo nyt valmiiksi keskittyneisiin pelien latauskauppoihin, kuten Apple App Storeen, Google Playihin tai Steamiin. Ja näillä kaikilla digipelureilla on tietysti yhteistä se, että ne ovat kaikki suuria kansainvälisiä pelureita, jotka eivät Suomeen myydessään jätä tänne yhtään mitään (ellei peli satu olemaan suomalaisen pelistudion tekemä).

Suomen pelialan etujärjestö FIGMA on ollut jo pitkään Pohjoismaisen pelialan etujärjestö ANGIn paikallisosasto. Nyt vuodenvaihteessa ANGI on kuitenkin päättänyt keskittää kaikki toimintonsa Ruotsiin. Käytännössä siis Suomen etujen ajamisesta tulee jatkossa Pohjoismaiden yhteisten etujen ajamista. Tämä muutos kuvaa hyvin tilannetta videopelialalla. Koska sisältö on kaikkialla samaa, niin mikseivät myös toimintatavat voisi olla kaikkialla samoja?

Toivottavasti Suomen hyvin menestyvät pelinkehittäjät pystyvät menestymään jatkossakin, koska pelialalla jos jossain pätee sääntö: kansainvälisty tai kuole!

Jiri Koivuniemi
Jiri Koivuniemi

Kirjoittaja on Suomen pelialan etujärjestö FIGMAn tiedottaja 31.12.2015 asti. Hän on seurannut pelialaa 1980-luvulta lähtien ja aikoo seurata sitä jatkossakin entistä kansainvälisemmin silmin.