Digitalisoituminen etenee – arvokuilu kasvaa

Vuonna 2015 globaalin digitaalisen äänitemarkkinan arvo oli noin 6,1 miljardia euroa. Kuluttajilla on pelkästään Euroopassa mahdollisuus valita musiikkinsa noin 200 digitaalisen musiikkipalvelun ja niissä tarjolla olevan yli 43 miljoonan kappaleen joukosta. Valinnan voi palveluiden luonteen ja mobiililaitteiden yleistymisen ansiosta tehdä missä tahansa ja milloin tahansa.

Suomalaisten äänitemusiikin kulutuksesta yli 63 prosenttia tapahtui vuonna 2015 digitaalisten palveluiden kautta. Viime vuosi oli merkittävä myös siksi, että ääniteala kääntyi pitkään jatkuneen laskun jälkeen hienoiseen nousuun, joka alkuvuoden perusteella näyttää edelleen jatkuvan.

Kuluttajien tilanne on musiikin saatavuuden ja kulutusmahdollisuuksien puolesta parempi kuin koskaan aiemmin. Uusien, monipuolisten, digitaalisten musiikkipalveluiden lisäksi kuluttajan saatavilla on laaja valikoima fyysisiä formaatteja.

Tulevaisuus näyttää siis päällisin puolin varsin lupaavalta. Mutta ennen kuin alan kasvupotentiaali pystytään täysipainoisesti hyödyntämään ja alan tulevaisuus turvaamaan, on EU-lainsäädännössä oleva porsaanreikä tukittava. Tällä hetkellä ollaan tilanteessa, jossa kaikkia palveluntarjoajia ei kohdella yhdenvertaisesti. Valitettavasti vääristynyt käytäntö vaikuttaa ratkaisevasti oikeudenhaltijoiden näistä palveluista saamiin korvauksiin ja sitä kautta paitsi yksittäisten taiteilijoiden, myös alalla toimivien yritysten tulevaisuuteen ja elinmahdollisuuksiin. Ongelma tunnetaan nimillä Value Gap ja Transfer of Value. Suomessa puhutaan arvokuilusta.

Vaikeista termeistä huolimatta kyse on pohjimmiltaan hyvin yksinkertaisesta asiasta. Oikeudenhaltijat haluavat neuvotella ja sopia tasavertaisesti ja tasavertaisina eri palveluntarjoajien kanssa omien sisältöjensä käytöstä. Uskomatonta kyllä, se ei tällä hetkellä ole mahdollista, sillä eräät yritykset hyödyntävät EU:n ns. safe harbour –lainsäädäntöön liittyvää porsaanreikää välttäen teosten lisensiointineuvottelut kokonaan. Tästä aiheutuu tilanne, jossa ne harjoittavat muiden tuottamien sisältöjen jakamiseen perustuvaa liiketoimintaa ilman, että ne ovat sopineet sisältöjen käytön ehdoista tai hinnasta.

Musiikin oikeudenhaltijan kannalta tämä tarkoittaa sitä, että kun esim. Spotify tulouttaa oikeudenhaltijoille jokaista käyttäjää kohti n. 18 dollaria vuodessa, niin vastaavasti YouTubelta saatu korvaus on alle 1 dollari/käyttäjä/vuosi. Spotify on sopinut sisällön käytöstä asianmukaisesti oikeudenhaltijoiden kanssa, YouTube puolestaan ei. Tilanne ei luonnollisesti ole reilu myöskään niiden palvelujen kannalta, jotka ovat asianmukaisesti sisällöt lisensioineet.

Näin ei voi jatkua. Onneksi Suomi voi osaltaan vaikuttaa tähän. Sivistysvaliokunta on ongelman jo tunnistanut ja toteaa kantanaan mm. seuraavasti: ”Sivistysvaliokunta pitää saamansa selvityksen perusteella eurooppalaisten digimarkkinoiden kehittymisen kannalta ongelmallisena sitä, että muiden sisältöpalveluiden kilpailuasema suhteessa edellä tarkoitettuihin välittäjäpalveluihin ei ole tasapuolinen ja oikeudenmukainen”. Odotamme, että hallitus viestii asiasta aktiivisesti komission suuntaan, jotta asia saadaan korjattua EU:ssa pikimmiten ja samalla turvattua kotimaisen musiikkialan toimintaedellytykset ja elinvoimaisuus.

Antti Kotilainen
Antti Kotilainen

Kirjoittaja on Musiikkituottajat – IFPI Finland ry:n toiminnanjohtaja.

Kuva: Matti Matikainen